Töissä on kahvila, ja kahvilassa asiakkaita (onneksi, muuten ei olis töitä).

Kahvilassa käy paljon samoja asiakkaita, jotkut on päivittäisiä, jotkut ei. Kahvilassa käy paljon hyviä ihmisiä ja todennäköisesti siellä käy siten myös ainakin muutama paha ihminen.  Kahvilassa käy ainakin kerran viikossa yksi tietty mies, välillä yksin, välillä kavereittensa kanssa ja välillä erään naisen kanssa, joka vaikuttaa avio- tai avovaimolta. Naisella on usein mustelmia naamassa. Mies ostaa itselleen ison korvapuustin ja naiselle pienemmän pullan, nainen vaikuttaa aina alamaisen kiitolliselta. Mies hakkaa naista.

Mies on paha, ja sen kaverit, jotka tuntee naisenkin, on myös pahoja. Tai ainakin luulen, että kaikki, jotka kaveeraa hakkaajan kanssa on pahoja. Nainen ei ole paha, mutta nainen ei ole hyväkään. Eikä nainen ole itse asiassa edes nainen, nainen on lapsi. Puolustuskyvyttömän ja yksinkertaisen oloinen. Jos se olisi pieni, se olisi lapsi. Mutta nainen ei ole pieni, se on iso. Mutta mies on isompi, ja ruma. Mies on sika. Sika tykkää pullasta, ja minä myyn sitä sille. Tekisi mieli myydä sille kakkua, pitkää Kakolan kakkua, mutta sitä meillä ei ole myynnissä.