Niinpä, tähän on tultu. Kukaan itseäänkunnioittava bloginpitäjä ei voi kutsua itseään bloginpitäjäksi kirjoittamatta jotain globalisaatiosta. Aiemmissa töhrinnöissäni tämä tärkeä seikka on jäänyt lähes täysin vaille huomiota, joten aion nyt täyttää kiintiön kerralla! Aihe on selvästi varastettu ja kai suurin osa sen ajatuksistakin, mutta innostus aihetta kohtaan syttyi tänään kuitenkin henkilökohtaisella tavalla matkallani kotiin.

Olen mielestäni varsin suvaitsevainen ihminen yleisen mittapuun mukaan. Kuitenkin säpsähdin, kun metroon nousi Kaisaniemen asemalla itä-afrikkalaisen näköinen nuori mies Suomen armeijan vetimissä. Totesin maahanmuuttajien jälkeläisten tulleen asepalvelusikään. Kotiin päästyäni loggasin itseni Facebookiin ja huomasin kolmen ystäväni olevan tällä hetkellä Thaimaassa lomalla. Lisäksi suomalaisista facebook-ystävistäni asuu n.15% ulkomailla pysyvästi. Heidän lapsistaan tulee englantilaisia, botswanalaisia, australialaisia ja hollantilaisia.

Tahtomattakin tuli mieleeni teoreettinen ajatus sodasta, jossa näkemäni nuori suomalainen sotamies ja jonkun vaikkapa Ranskaan muuttaneen suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen taistelevat vastakkaisilla puolilla. Kuka silloin itse asiassa taistelee ja minkä puolesta?

Sodat ovat aina kahden kulttuurin välistä sotaa. Vaikka sota syttyisi taloudellisista syistä tai politiikan kiemuroiden sotkeutumisen seurauksena, se muuttuu hyvin pian, joko aktiivisen sotapropagandan tai kansan tunteman tunteellisen latauksen seurauksena, aina kulttuurien väliseksi sodaksi. Ketään ei saa taistelukentälle taloudellisista syistä, tai jonkun poliittisen linjauksen todisteeksi. Jos tämä jaettu ja propagandan usein käytännölliseksi yksinkertaistama kulttuuri monimuotoistuu ja rikastuu ennennäkemättömällä tavalla, ei ole enää dogmaattista ja yhteen A4 lentolehtiseen mahtuvaa kultuurin määritelmää, jonka takia kukaan sotisi! Globalisaatio ei ole vain yksiselitteinen karmeus, se voi pelastaa maailman sodalta!

Maailmanrauhaa!