Ne, jotka ovat joskus 80-luvulla lukeneet sarjakuvia, tietävät Ahmed Ahneen, jonka hartain toivomus on päästä kalifiksi kalifin paikalle. Ne, jotka ovat joskus tavanneet minut, tietävät minut Ahmed Ahneeksi, joka haluaa Petteri Löppöseksi Petteri Löppösen paikalle. Se mitä suurin osa ei kuitenkaan tiedä on se, kuka on Petteri Löppönen?

Petteri Löppösellä on työ. Petteri lukee radiossa uutisia, esimerkiksi keskipäivän peiliä, Pasilan uutisstudiosta. Kun Petteri on töissä, hän sanoo mikrofoniin: "Keskipäivän peilin Pasilan uutisstudiosta toimittaa tänään Petteri Löppönen". Voi kuinka haluaisin olla Petteri.

Mutta kuinka tavoite saavutetaan? Jos ei veikkaa, ei voi voittaa, joten haen tietysti Petterin työtä. Siis lähetän avoimen hakemuksen. Olen aktiivinen ja osoitan sen soittamalla päällikölle muutaman viikon kuluttua kysyäkseni onko hakemus tullut perille. Onko päällikkö mahdollisesti ehtinyt tutustua hakemukseeni? Onko hän aivan hurmaantunut CV:ni vakuuttavuudesta? Onko hän, kuten minäkin, aivan varma Petterin työn ja minun radioon luodun persoonani synnyinnäisesti, jollei kosmisesta yhteydestä? Onko hän kaiken tämän ällistyttävyyden hämmentämänä kuitenkin huomannut hakemuksestani huokuvan analyyttisen ja perustavanlaatuisen uutisotteen?

Päällikkö ei ole huomannut mitään edellä mainituista, avoimessa hakemuksessa varsin SELVÄSTI esittämistäni, avuista. Päällikkö ei ole huomannut edes hakemustani. Hän ei myöskään hurmaannu aktiivisuutta osoittavasta puhelinsoitostani, vaan kertoo, että toimeen on jo valittu joku. Siis mihin toimeen? Petterinkö? Nyt en oikein ymmär...   tuut-tuut-tuut.

Vanha viisaus, jota noudatan parhaani mukaan sanoo, ettei pidä jäädä tuleen makaamaan. Mihinköhän voi jättää avoimia hakemuksia kalifin virkaa varten?