Keskiviikkoa.

Hesarissa oli muutama vikko sitten juttu toimittajasta, joka oli käynyt uimahallissa ja tuijottanut vastauimarin nenän räkäkönttiä. Eläydyin tarinaan ja inspiroiduin niin että käydessäni eilen uimassa, mietin omaa räkäkönttiäni. Ajattelin kirjottaa siitä jotain, mutta onneksi mieleen tuli muutakin.

Kumma juttu miten nenä alkaa valua heti kun pääsee uimahalliin. Eikä se ole ainut kumma juttu uimahallissa, niitä on monia. Uimahallit on itse asiassa tosi kummallisia paikkoja. Ensinnäkin niissä haisee ja nenässä haisee vielä tunti uimahallista poistumisen jälkeen, klooria vain, tai semmoisia. Pukuhuoneessa esitetään pantomiimiä, pyöritään mahdollisimman pienellä, näkymättömästi rajatulla alueella koettan olla osumatta naapuriin. Ja olisihan se outoa alastomana koskettaa vahingossakaan tuntematonta ja alastonta naapuripantomiimikkoa.

Kaiken järjen vastaisesti astutaan tiukassa ja pienessä asussa muiden nähtäväksi. Tanssikahvat ja karvaiset olkapäät, joita muuten piilotellaan kokopäivätoimisesti, katoavat kuin taikaiskusta.

Odotan avomiestä altaiden reunalla kylmissäni, käsivarret ristissä ja silmälasit päässä, jottei se pääsisi livahtamaan altaaseen näkemättäni. Sortseihin ja pikeepaitaan sonnustautunut mies lähestyi minua ja pysähtyi 30cm:n päähän, kävi hieman kyykkyyn, laski kätensä koukistetuille polvilleen (vaikka oli lyhyempi kuin minä) sillä lailla kun tädit tekee puhuessaan lapsille. Hän hymyili, tuli vielä lähemmäs kasvojani ja artikuloi selvästi, kuin humalaiselle puhuttaessa kysyen: "Aikuisten uimakouluun?"

Teki kovasti mieli mennä hyppäämään 10 metrin tornista kaksoiskierteisellä tuplasalkovilla. Mutta en osaa. Tyydyin vastaamaan "Ei".

Kaurismäkimaisen keskustelun jälkeen menin uimaan. Pidin toisella kädellä kiinni nenästä (en ole hirveän hyvä uimari) ja toisella koitin pitää bikineitä paikoillaan. En tiedä millä uin, todennäköisesti jaloillani.

Sitte löytyi avomies, ja trooppinen kahluuallas vesihierontalaitteineen. Luojan kiitos.